Ikäraja: S
Haaste: FanFic 100, 1. Alku
T/S: Hieman kankea? Kyllä, sillä nyt olen ihan lukossa, tukossa. En saa asioita sanottua hienovaraisesti,
räjäytän ne ilmoille, eikä se oikein sovi tähän. 


Kuka loi pirut?


En minä etsi äitiäni naisistani. En ole koskaan etsinyt. Minulla on ollut hyvä äiti ja hyviä naisia. Enkä minä ole etsinyt isääni, vaikka hän olikin huono. Häntä varten minulla olisi pitänyt olla miehiä.

Tonks on helvetin miehekäs. Hänellä on leveämmät hartiat kuin minulla. Hänellä on karvaisemmat kädet kuin minulla. Yhtä likaiset hampaat kuin isällä.

Kai se siitä tulee. Että haluan nykyään pelata jalkapalloa. Metsästää, niin naapurin kissoja kuin tyttöjäkin. Tyttöjä. Tappaa. Tapella. Eilenkin halusin suorastaan raiskata. Sota on nykyään minusta kiva juttu. Sota on donalda juttu.

En pidä enää inhimillisyydestä. (Vaikka rakastankin Donaldaa.)

Runoilijana olen aina kirjoittanut, että mätäneminen on kaunista. Tropiikki ihmisineen, hedelmineen ja nopeasti laskeutuvine, pakahduttavine pimeyksineen on kiinnostanut minua.

"Minä, runoilija" –asenteeseeni liittyy kuitenkin pilkku. Epäileväinen, hidastava pilkku. Yksi pieni mutta-pilkku. On aina liittynyt. Minä ja runoilija. Maija ja karitsa. Se ei ollut mikään "minä eli siis tietysti ja mitä luonnollisimmin runoilija". Kauheuden ja kauneuden löytäminen on ollut työlästä eikä ominaista. Toivoin, että löytäminen olisi ollut syvällä sielussani. Se ei ollut syvällä sydämessänikään. Se oli syvällä ruumiissani. Syvällä punaisessa lihassani.

Minä mätänen. Ihmiset mätänevät. Ihmiset ovat lähtöisin tropiikista. Ajatus ikuisuudesta vaivaa minua. Ikuisuus on liian pitkä aika. Voldemort, Jumala, timantit sormuksissa. Minua vaivaavat ihmiset!

"Palvelen itseäni ikuisesti" – Voldemort "Palvele minua ikuisesti" – Jumala "Rakasta minua ikuisesti" - Tonks

Tonks. "Tonks" on tosi tyhmä. Vähän kuin "tönks". Ja nyt tulee taas paskaa, en jaksa enempää.